Facebook-login.biz ja 100.000 dollarin uhkasakko

Sain Facebookilta viestin, että minua odottaa mahdollisesti 100.000 dollarin uhkasakko facebook-login.biz -domainini vuoksi. Voin välttää haasteen mikäli en tee domainille mitään, enkä uusi sitä seuraavan rekisteröinnin yhteydessä.

Ymmärrän huolen tavaramerkkirikkomuksesta, mutta kyllä tämä silti yllätti. Domain ei kerinnyt olemaan minulla viikkoakaan ja tarkoitukseni oli perustaa sellainen best facebook practices -blogi. Rikonko silloin tavaramerkkioikeutta? Minulla ei taida olla kanttia lähteä selvittämään asiaa oikeudessa, joten harkitsen luovuttamista suosiolla.

Silti on pakko miettiä, että onko tämä vain sellaista varmuuden vuoksi uhkailua? Onhan netti väärällään kaikenlaisia sivustoja, joissa esiintyy suosittu tavaramerkki kuten Nokia tai vastaava.

Onko jollain kokemusta vastaavasta ja mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?

Onko bloggaaja yksityishenkilö vai julkkis

Onko omalla nimellään bloggaavalla oikeus yksityisyydensuojaan vai voidaanko hänestä tehdä henkilökohtaisia ja noloja paljastusjuttuja?

Ennakkotapausta ei taida vielä Suomesta löytyä, mutta jossain vaiheessa sellainen varmaan tulee. Jos minä esimerkiksi julkaisisin vaalien alla kuvia Matti Vanhasesta saamassa poskihoitoa Urho Kekkosen Kadulla, niin kauanko menisi ennen kuin heidän vaalitoimistonsa kaivaisi luurankoni kaapista ja kirjoittaisi jutun, jolla he yrittäisivät viedä vähäisetkin luottamuksen rippeet minulta?

Oikeasti, missä menee raja? Bloggaan ammatillisista ja harrasteisiin liittyvistä asioista, en itsestäni, joten minä olen ehkä oikeudellisesti yksityishenkilö. Jos liittyisin mukaan kunnallispolitiikkaan niin luurankoni olisivat vapaata riistaa, eikö totta? Raja on siis hiuksenhieno ja on vain ajan kysymys, milloin keltainen lehdistö venyttää rajan bloggaajiin.

Suomesta löytyy kyllä muutamia bloggaajia, joista saisi hersyviä otsikkoja, esimerkiksi: tunnettu bloggaaja osti Helsinkiläisen ravintolan hiljaiseksi!

Tuo nyt vain esimerkkinä, jonka kohteen useimmat vakiolukijat kyllä tunnistavat.

Oma ennusteeni asiasta on, että 3 - 5 vuoden sisällä tämä tullaan näkemään, ellei tuo esimerkkini henkilö järjestä sitä jo syksyllä ;-)

TLY Open Air ja Pick-Nick

Kaikki kynnelle kykenevät suunnistavat tänä viikonloppuna tämän junttikansan Mekkaan, Forssaan.

Lauantaina voit löytää itsesi TLY Open Air -tapahtumasta, jossa paska ei haise, eikä balalaikka soi. Tapahtuma tunnettiin ennen nimellä Trashia läpi yön, mutta nimi on muutettu, jotta muukalaisetkin pystyisivät lausumaan sen.

Sunnuntaina suuntaat tuning-Toyotasi tai karvanoppajenkkisi kohti Forssan Pick-Nick:iä heti kun mittari näyttää alle 0,5 promillea. Voiko olla parempaa tapaa viettää sunnuntaita kun haistella bensankäryä ja katsella maan hienoimpia autoja ja moottoripyöriä, sekä tehdä vuoden parhaat löydöt romutorilta.


Pick-Nick aiheinen sarjakuva uusimman Seutu-Sanomat -ilmaisjakekulehden sivuilta.

Jotta tämä kaikki onnistuisi myös vanhemmilta niin lapset voi lykätä jo torstaina Holjille Markkinoille katsomaan Pete Parkkosta. Sieltä ei ole paha matka pienokaisten kävellä sunnuntai-aamuyöstä Pilvenmäen raviradalle odottamaan Pick-Nick:n aukeamista.

Edit: Samalle viikonlopulle osuu vielä tuo Tyyki Blues, joten Forssassa on sellainen touhuviikonloppu, että polvet ovat kuukauden kipeänä.

Edit 2: Pick-Nick:stä vielä sen verran, että siellä arvotaan Mio:n uutuusnavigaattori ja arvontaan osallistuminen ei maksa mitään. Printtailen tätä kirjoitellessa juuri arvontalipukkeita... Arvontaan voit osallistua Pick-Nick -paitamyyntipisteillä.

Itse olen epäjärjestysmiehenä Pick-Nick:ssä, törmätään siellä.

Edit. Tämä linkki on lisätty bloglovin rekisteröinnin vuoksi:
Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Vinkki pk-yrittäjälle: kaikki tieto internetiin

Soittiko asiakkaasi sinulle kysyäkseen liikkeesi aukioloaikoja, joita ei löytynyt kotisivuiltasi? Jos näin kävi niin on pakko kysyä, että miksi olet edes hankkinut nettisivut.

Perustiedot yrityksestäsi tietenkin pitää löytyä nettisivuilta, mutta mitä muuta? Vastaus on: kaikki! Useimmat oppaat neuvovat kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi verkkoon ja laittamaan sinne vain tärkeimmät tiedot. Ne ovat osittain oikeassa, mutta suurimmalta osalta väärässä.

Avain onneen on rakennesuunnittelu, sillä nettiin pitää laittaa aivan kaikki, mutta saada se näyttämään vähältä. Jos joudut vastailemaan puhelimessa tuotteitasi, palveluitasi tai yritystäsi koskeviin kysymyksiin sen takia, että vastauksia ei löydy kotisivuiltasi, olet verkkoviestintärajoitteinen.

Nettiin voit rakentaa rajattomasti alasivuja niin, että ne eivät häiritse perustietoa hakevan käyttökokemusta, mutta voivat kertoa valveutuneelle asiakkaalle tärkeää yksityiskohtatietoa tuotteesta.

Ja jos perustelet tiedon puuttumista sillä, että et halua kilpailijasi näkevän tarkkaan mitä teet niin miten perustelet sen, että jotkut kilpailijasi kertovat tekemisensä avoimesti ja heillä kassakone kilisee tauotta.

Joten mietihän uudestaan, mitä asiakkaasi sinulta kyselee ja katso löydätkö vastaukset kotisivuiltasi.

Huono esimerkki tästä on JYSK:n kotisivut. Lehti-ilmoituksissa pyydetään katsomaan aukioloajat JYSK:n kotisivuilta ja kun katson paikkakuntani liikkeen aukioloajat niin näen seuraavaa:

Aukioloajat
Ma-pe 10-18
La 09-15
- Forssan JYSK-myymälän aukioloajat sivustolta jysk.fi

Ja mikä tuossa on outoa? Se että liike on koko kesän auki myös sunnuntaisin! Ja miksi se kiukuttaa minua? Siksi että minun olisi yhtenä sunnuntaina pitänyt käydä siellä, mutta jätin käymättä kun nettisivujen perusteella oletin liikkeen olevan kiinni!

Yrittäjä, tarkasta nettisivusi! Jos sinulta kysytään jotain yrityksestäsi niin pyydä jotain ulkopuolista katsomaan miten helposti hän löytää tiedon kotisivuiltasi. Kotisivut ovat markkinointikanavasi, ne eivät ole netissä vain koska sellaiset pitää olla!

Tekstiä ruudulla -kirjan arviointi

Yritysten viestintää hoitaville suunnattu kirja Tekstiä ruudulla on nyt luettu ja kerron mielipiteeni kirjasta. Mainittakoon nyt vielä, että viestintä ei ole varsinainen leipälajini, mutta olen kirjoittanut muutaman kymmenen tuhatta sähköpostia, joten kokemusta on kyllä kertynyt.

Sanon heti kärkeen, että suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille esimiesasemassa oleville, joiden alaiset ovat yhteydessä asiakkaisiin. Suosittelen sitä kaikille muillekin, joille sähköposti toimii asiakasrajapintana. Kun kirjan lukee ajatuksen kanssa, voi jatkossa välttää lukuisia sudenkuoppia, joihin muuten varma kauppa voi kaatua. Kirja on hyödyllinen myös suuren määrän tällaista viestintää tehneelle kuten minulle, sillä kovakaan kokemus ei kokonaan korvaa teoriatietämystä. Kirja on suositeltava hankinta myös bloggaajille ja käsikirjaksi verkkoviestinnän kursseja vetäville. Lisäksi voisin suositella sitä myös kaikille, jotka ovat menossa ensimmäistä kertaa töihin suuryritykseen.

Kirjan luettuani opin paremmin ymmärtämään sähköisen viestinnän eri lajeja ja ymmärtämään, millaista viestintää eri tilanteissa tulisi käyttää. Kirjassa ei juurikaan ole epätarkkuuksia teknisissä asioissa, joihin olin varautunut kiinnittämään huomiota. Ne vähäiset joita löysin, olivat melko merkityksettömiä kirjan kannalta. Esimerkiksi sivulta 29 kuvista tällainen: "yleisimpiä tiedostotyyppejä verkossa ovat JPG ja GIF". Itse olisin lisännyt tuohon vielä PNG:n ja SVG:n. Olisin varmaan kyllä vielä karannut sivuraiteelle kertomaan 8 ja 24 bittisen PNG:n eroista läpinäkyvyyden suhteen...

Kirjasta opin myös nimiä asioille, joita on tottunut näkemään, mutta ei ole ajatellut, että niillä olisi omat nimet. Näitä ovat esimerkiksi nanobloggaus ja maamerkkikuva (jälkimmäinen minun olisi kyllä kuulunut tietää ja tuo jäi vähän jopa harmittamaan).

Kirja olisi pitänyt aloittaa lukemaan korostuskynän kanssa ja korostaa itselle tärkeimmät kohdat esille. Näin kirjan käyttö hakuteoksena onnistuisi myöhemmin helpommin ja silloin tärkeimmät asiat painottuisivat myös muille kirjaa selaileville. Esimerkiksi:
"Pitkässä tekstissä on aina käytettävä kuvia", sivu 30 ja "Verkkomedian kuvatekstien (ja kuvien nimien) kannattaa kertoa myös itsestäänselvyyksiä", sivu 32.

Kokonaisuutena kirja on sopivan tiivis ja helppolukuinen paketti ja kokenut lukija lukee sen vaikka yhdeltä istumalta jos istumalihakset sen sallivat. Minun ei sallinut, joten jaoin lukemisen kolmelle päivälle. Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että olisi kiva nähdä kirjan kirjoittajan tekevän blogiinsa esimerkkikirjoituksen, josta näkisi miten pahasti artikkelin voi kirjoittaa pieleen.

Sivuhuomautuksena kirjan herättämä idea: Yritys voisi teettää oman intranettinsä sivukartan henkilöstön kahvipisteen seinälle, jolloin intranetin rakenne takertuisi takaraivoon kuin varkain.

Kirjassa oli loistavan suorasanaisesti poljettu maanrakoon yritysjohtajat, jotka suhtautuvat vihamielisesti sosiaaliseen mediaan: "toimitusjohtaja on joko vainoharhainen tai yhteiskunnallisesti jälkeenjäänyt", sivu 71. Tuo on loistavasti sanottu ja kirjasta löytyy asialle kattavat perustelut.

Joissain asioissa teki väkisinkin mieli olla eri mieltä, esimerkiksi sivu 85: "Kun linkität ulos sivuiltasi tai ristiin kampanjasivuille, linkin pitää avautua uuteen ikkunaan". En suostu hyväksymään tuota, että sivujen tekijä päättäisi milloin käyttäjällä on kuinkakin monta ikkunaa auki. Jos olen valmis klikkaamaan linkkiä, olen valmis poistumaan sivulta ja sillä hyvä. On parempi olettaa, että käyttäjä oppii itse avaamaan sivun uuteen ikkunaan kuin koittaa päättää hänen puolestaan, milloin se on hänelle hyväksi. Uloslinkityksen voi merkitä vaikka pienellä nuolella, joka on jo riittävän yleistynyt merkintätapa verkossa. Ristiinlinkitys pitäisi näkyä näkyä vaikka sivuston värimaailman tai asettelun muutoksena mieluummin kuin uutena ikkunana.

Sivulla 87 sanotaan: "sivuston pitää aueta sillä kielellä, jota kohderyhmässä puhutaan eniten". Allekirjoitan osittain. Mikäli sivut ovat suomalaiset, ne avautuvat suomeksi tai ruotsiksi kohderyhmän mukaan. Mutta avaisin tuota sen verran enemmän, että jos kyse on kansainvälisestä sivustosta niin kielivalinta voidaan automatisoida lokaation perusteella. Tosin sekään ei ole varma ratkaisu, sillä esimerkiksi Sveitsissä on neljä virallista kieltä. Yrityssivuston ollessa kyseessä voidaan Euroopassa käyttää englantia oletuskielenä, sillä se on yleisin yrityskieli eri kielialueiden välillä.

Sivulla 91 oleva näkökanta, että visuaalisuuteen tai oikeakielisyyteen ei ole syytä panostaa enempää kuin se on kohderyhmän kannalta oleellista, on musiikkia korvilleni. Liian moni sivujen tekoon osallistuva tekee sivuja vain omaksi meriitikseen, eivätkä välitä tuon taivaallista siitä, millaiset sivut kohderyhmä oikeasti haluaisi. Hienoa lukea miten joku oikeakielisyyden äänenkannattaja näin ennakkoluulottomasti kuvaa asiaa.

Hakukoneoptimointia koskeva osio olisi kannattanut tarkistuttaa jollain alan konkarilla. Nyt siinä on aistittavissa lievää hakukoneiden "älykkyyden" aliarviointia. Tätä ei voi kuitenkaan laskea miinukseksi, sillä kirjan kohderyhmää ajatellen asioiden kuvailu on riittävän tarkkaa.

Itse tulen säilyttämään tämän kirjan käsikirjastossani, jotta voin tarvittaessa hakea ohjeita hankaliin viestintätilanteisiin. Kirjasta oli minulle myös selkeää hyötyä, sillä olen teknisiä tekstejä kirjoittaessa aina sortunut lauseenvastikkeisiin ja persoonattomuuteen yrittäessäni kuulostaa asiantuntevalta ja kohteliaalta. Olen siis hyväntahtoisesti vesittänyt oman sanomani, enkä ole edes tiedostanut sitä.

Ainoa varsinainen miinus tulee kirjan hinnasta. Itse pidän 48 euron hintaa hieman kalliinpuoleisena kun yleensä tilaan kirjani Amazonista 15 dollarin kappalehintaan. Pitää kuitenkin muistaa, että suomalaista kirjallisuutta ei Amazonista halvalla tilailla ja ennen kaikkea se, että tähän kirjaan sijoitetut kympit voivat tuoda yritykselle äkkiä tuhansien eurojen säästöt.

Lopuksi voisin sanoa tietokirjojen lukemisestä yleensä, että Kirjan lukeminen on parhaimmillaan kokemus, joka muistuttaa Matrix-elokuvassa tapahtuvaa uuden taidon lataamista itseensä. Tämä tunne tulee kun uusi kiinnostava tieto yhdistyy olemassaolevan tiedon ja kokemuksen kanssa. Se on sellainen ahaa-elämys.

Löydät kirjan täältä: Infor / Tekstiä ruudulla

Soneran isi höpöttää -mainos

Kaikki varmaan on nähnyt televisiossa Soneran mainoksen, jossa pikkupoika kyselee Cadillacin takapenkillä teräviä ja isi juoksee kannettava kainalossa paskahuusiin selvittämään asioita. Kuulin radioversion mainoksesta, jossa isi sanoo, että haukottelu johtuu siitä, että aivot tarvitsee happea ja että se virkistää. Ei se nyt ihan noinkaan ole.

Viimeisin teoria haukottelusta on jotain sen suuntaista, että kun nuijan nuppi valmistautuu lepoon niin aivojen lämpötila hieman nousee ja haukottelun on tarkoitus viilentää aivoja.

Katso myös Wikipediassa oleva kirjoitus haukotuksesta. Asialle on siis paljon teorioita, mutta mitään teoriaa ei taida olla vielä kruunattu voittajaksi.

Pitääkin varmaan kuunnella noita Soneran mainoksia tarkemmin, onkohan muutkin "faktat" valittu niin, että ne vain kuulostavat teräviltä.

Haluatko näkyä blogiseurannassani?

Haluatko saada blogisi näkyviin tuohon oikean puolen blogiseurantaan, tai haluaisitko suositella jotain blogia siihen? Tähän asti olen heittänyt siihen joitain hyvinkin satunnaisilla kriteereillä. Joko ne ovat loistavia internet-markkinointiin liittyviä blogeja, muuten hyvää luettavaa tai sellaisia, joille olen syystä tai toisesta halunnut osoittaa respektiä.

Nyt siihen voi ehdottaa blogia ja ehdot ovat löyhästi seuraavat:

• Suomenkielinen pitää olla. Saatan lisätä englanninkielisen seurannan joskus, mutta en sekoita sitä tämän kanssa.
• Pitäisi olla markkinointia, optimointia, analytiikkaa, kirjoittamista tai muuta oleellista verkkoviestinnän osaa käsittelevä.
• Pitäisi olla edes jonkinlainen päivitystaajuus. Harvempikin tahti on ok, mikäli sisältö on sen arvoista.
• RSS-feedi. Tätä nyt tuskin olisi tarvinnut sanoa, mutta sanotaan nyt varoiksi...
  

HUOM! Tuossa on siis kaksi dofollow-linkkiä tarjolla: domainin juureen ja tuoreimpaan artikkeliin.

Tämä tuli mieleen tuossa kun lisäsin viisi uutta sivustoa tuohon rollaattoriin, joista pari olisi kuulunut siihen alusta alkaen, esimerkiksi Kimmo Kuokan IT-uutiset Sektori.com ja Hakukoneoptimointi taidolla - Eemeli Ahonen. Sektori on yksi suomalaisen webin kivijalkoja, josta ei ole leivottu korporaatiopurkkaa ja Eemeli kirjoittaa optimoinnista juttuja, joista on hyötyä jokaiselle pk-yrittäjälle.

Kriteerinä ei siis ole ikä, ulkonäkö, koko, eikä haju (niin kauan kuin ollaan tekemisissä internetin kautta).

Tämä tarjous pysyy auki, aina saa ehdottaa omaa ja suositella muiden. Mutta tämä tarjous on kuin Damokleen miekka (se puukko mikä roikkui yhden hevosen perskarvan varassa kuninkaan nojatuolin päällä), eli kaikki saa ehdottaa myös sivustoa poistettavaksi jos sisältö rupeaakin olemaan hanurista.

Tekstiä ruudulla -kirja kourassa

Sain juuri postissa Tekstiä ruudulla -kirjan, joka on Ei oo totta -blogin kirjoittajan Katleena Kortesuon uunituore kirja. Katleena kysyi jos voisin lukea kirjan ja kirjoittaa siitä arvion omasta näkökulmastani. Kirja on suunnattu yrityksen verkkoviestinnästä vastaaville, enkä kirjoita mitään virallista arvostelua. Kirjoittelen kuitenkin toooodella paljon sähköpostiin, blogeihin ja verkkosivuille ja netistä ylipäätään minulla on pitkä ja monipuolinen työ-, harrastus- ja yrittäjäkokemus. Luen sen siis omasta näkökulmastani kotisivujen tekijän ja webiä hyödyntävän yrittäjän näkökulmasta.

Kun olen lukenut kirjan niin arvostelu-postaus tulee olemaan rehellinen, joten toivotaan että Katleenalla on faktat hallussa ;-)

Tärkeimmät linkit:

• Ei oo totta -blogi
• Tekstiä ruudulla -kirjan esittely
• Kirjan sisällysluettelo
  

Tässä kirjan sisällysluettelon pääkohdat niille, jotka ei jaksa käydä tutkimassa koko luetteloa:

1. Esipuhe
2. Verkkotekstejä ja sähkö-posteja riittää joka lähtöön
3. Verkkotekstin elementit ja sen rakenne
4. Näin kirjoitat hyvän verkkotekstin
5. Intranet ja verkko-opistot
6. Kiinnostava sivusto - kokoaminen ja markkinointi
7. Sähköposti yrityksen sisäisessä viestinnässä
8. Sähköpostiviestintä yrityksestä ulospäin
9. Sähköpostin tekniset toiminnot ja muotoilut viestinnän näkökulmasta
10. Ymmärrettävä teksti on lukijan huomioimista
11. Netiketti ja tietoturva
12. Sanasto, lyhenteet, linkit ja lähteet

Kirjaan on näköjään omistuskirjoitettu kiitos kirjaa avittaneista ajatuksista - kiitos kiitoksista, mukava jos on ollut suunsoitosta apua :-)

Uskon kirjasta olevan hyötyä minulle, sillä kokemusta täydentävä teoria on juuri sitä, joka rakentaa ammattitaitoa. Mutta ei nyt arvailla, luetaan ensin ja riepotellaan sitten.

Arvosteluni tulee parin viikon sisällä. Kirja näyttää nopealukuiselta, mutta parempi kun ei lue yhdeltä istumalta, että kerkiää vähän pureskella sisältöä.

Edit: kirja-arvostelu Tekstiä ruudulla

Ilmastonmuutos - oikea uhka vai ei?

Merenpinta nousee 30 metriä 200 vuoden sisällä ja kaikki Helsinkiläiset ja Turkulaiset joutuvat muuttamaan Forssaan. Ei nyt ehkä nimenomaan Forssaan, mutta muuttamaan kuitenkin jos uhkakuvat pitävät paikkaansa.

Ilmastonmuutos valittiin kolmanneksi kirjoitusaihe-äänestyksessäni.

Kirjoitan tästä myös lyhyesti ja vain oman näkökantani, joten saatte jatkaa puutteita kommenteissa.



Kasvihuoneilmiö tarkoittaa sitä, että ilmakehään kertyy kaasuja, jotka estää auringon tuottamaa lämpöä haihtumasta avaruuteen. Näitä kaasuja kuuluu olla ilmakehässä, mutta nyt ihminen horjuttaa tasapainoa tuottamalla liikaa näitä niin kutsuttuja kasvihuonekaasuja.

Miksi ilmastonmuutokseen ei haluta puuttua innokkaammin? No siksi, että se on sama kun laittaisi kumisaappaat jalkaan juoksukilpailussa. Maailma on juoksukilpailu ja palkintoina jaetaan hyvinvointia. Eniten NYT hyvinvointia saavat ne, jotka tekevät eniten hyvinvoinnin eteen piittaamatta seurauksista. Ne jotka tekevät kaikkensa tulevaisuuden hyvinvoinnin eteen, kantavat hyvyydestään huolimatta tämän päivän hyvinvointikilpailun seuraukset.

Taistelu ilmastonmuutosta vastaan ei tee rikkaaksi, sillä ei perusteta tehtaita, eikä juuri työpaikkojakaan. Niin kauan kuin ilmastonmuutosta vastaan taistelu on korporaatioille ja valtioille pakko, siinä ei onnistuta. Omasta tahdosta siihen lähdetään vasta kun ruumiita on riittävästi ja kaikki ovat valmiita myöntämään, että kyllä se hyvinvointi on muutakin kuin rahaa rikkaiden taskussa.

Mitkä ovat seuraukset? Jos pahimmat uhkakuvat pitävät paikkansa niin Grönlanti ja napajäät sulavat siinä määrin, että merenpinta nousee 30 metriä seuraavan 200 vuoden kuluessa. Se tarkoittaa sitä, että 80% maailman suurimmista kaupungeista tuhoutuu. Myös sitä, että Helsinkiläiset ja Turkulaiset kiinnostuvat asunnonostosta Forssasta. Tervetuloa tänne vaan, mitä sen maailman väliä jos minä saan talostani paremman hinnan.

Vastustajat sanovat, että tästä ei ole todisteita. Todisteitahan on, mutta ne kumotaan sillä, että maapallon ilmasto on ennenkin vaihdellut ihmisen toimista riippumatta. Mutta riitely on turhaa. Ihmisen toimista johtuvaa tai ei, ilmasto nyt kuitenkin on muuttumassa, se on fakta! Jääkentät pienenee kiihtyvällä tahdilla, se on fakta! Merenpinnan nousu jääkenttien sulaessa on väistämätöntä, se on fakta! Lämpötilojen nousu lisää tuhoisien luonnonilmiöiden määrää, se on fakta.

Mutta kuinka moni teistä laittaa maapallon hyvinvoinnin oman hyvinvointinsa edelle? Kaikista minun tutuistani, ei yksikään. Yleensä se menee vielä niin päin, että eniten ekologisuudesta paasaavat omaavat muita isomman ekologisen jalanjäljen. Ekologisuus kun on muotia varakkaampien keskuudessa.

Kuinka moni teistä vaihtaa auton useammin kuin kerran 10:ssä vuodessa? Entäs kuinka moni teistä perustelee autonvaihtoa sillä, että uusi auto saastuttaa vähemmän? Miettikääpä ensi kerralla millainen prosessi on vanhan auton kierrättäminen materiaaliksi ja uuden auton tekeminen ja kuinka paljon se vanhan auton kierrätys ja uuden auton valmistus kaikkine omine ja alihankinnan proseisseineen ja logistiikkoineen saastuuttaa! Vanhalla autolla ajava on sankari!

Microsoft Connect - uusien ohjelmien testaamista

Microsoft Office 2010 betatestaus on alkamassa Microsoft Connect:n kautta. Hain Connectiin kuukausi tai kaksi sitten ja nyt tuli kutsu rekisteröityä. Rekisteröin itseni ja tein hakemuksen Microsoft Office 2010 betatestaajaksi. En ole enää juurikaan käyttänyt desktop-sovelluksia vaan olen korvannut tuon office-paketinkin vastaavalla Google Docs -paketilla.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että desktop-ohjelmien korvaaminen online-ohjelmilla on vielä sci-fi:ä, eikä tule tapahtumaan ennen kuin ollaan kaikki valokuidun päässä. Siinä tulee olemaan se hieno puoli, että ei tarvitse enää ostaa ohjelmia vaan voi vuokrata tarvitsemansa määrän käyttöaikaa. Tästä on kyse Supermatrix-hankkeessa, johon on budjetoitu miljardin verran pelimerkkejä.

Tulevaisuutta odotellessa on pakko kuitenkin tyytyä nykyaikaan. Siksi tässä odotellaankin tunnuksia ja olen utelias näkemään miten Microsoft Office 2010 tulee integroitumaan web-käyttöön. Google Docsissa voi suoraan rakentaa web-kyselylomakkeen, jonka tulokset menevät taulukkolaskentaohjelmistoon. Onkohan Excel 2010:ssä vastaavia ominaisuuksia? Ainakin Microsoft on lanseeraamassa myös jonkinlaista online-Office -pakettia vastaiskuna Google Docs:lle. Mielenkiinnolla odotan, että pääsenkö testaamaan tätä Office 2010:tä vai en. Toivottavasti pääsen, sillä en kuitenkaan ole ostamassa sellaista, mutta joudun varmasti sen kanssa tekemisiin kun se yleistyy käyttäjillä.

Silläkin hain betakäyttäjäksi, että en ole ikinä ollut ensimmäisiä käyttäjiä missään vaan tullut mieluummin mukana toisessa aallossa. Testaan samalla myös, että onko tällaisessa esikäyttäjäksi hakemisessa mitään järkeä vai jääkö se ihan arpapeliksi, että pääseekö testaamaan. Kaikki nörtit sen ainakin tietää - uusista sovelluksista on parhaiten perillä ne, jotka lataavat ne piraatteina. Minä taas olen päättänyt pitää itselläni sellaista ammattimaista linjaa, että mieluummin sitten niitä korvaavia ilmaisohjelmia jos käytön määrä ei riitä perusteluksi ostamiselle.

Facebook kuolee

Facebook päätettiin lopettaa kannattamattomana! Miltä tuntuisi nähdä tuollainen uutinen? Tuohan ei siis ole totta, mutta totta on se, että kaikki ennustavat kilpaa Facebookin alamäkeä.

PC World on listannut viisi syytä, miksi Facebook olisi kuolemassa (lue ne tästä suomeksi Kauppalehden sivuilta).
Niille jotka eivät jaksa seurata edellä olevaa linkkiä, kerron syyt lyhyesti:

1. Tehokäyttäjät siirtyvät Twitteriin.
2. Ihmiset joilla on elämä, eivät ole Facebookissa.
3. Vanhat ystävät hukataan syystä.
4. Liian useat "ystävät" vievät mielekkyyden päivittämisestä.
5. Kaikenlaisten listojen ja kyselyjen jälkeen ei jää enää mitään sanottavaa.

Minä annan nyt oman mielipiteeni asiasta. Ensinnäkin nuo 5 syytä:

1. Minä olen tehokäyttäjä. Käytän Twitteriä, mutta se ei korvaa Facebookia, sillä pidän sähköpostinomaisesta staattisuudesta, jossa saan lueskella ja vastailla omassa tahdissa muiden askareiden ohessa.
2. Puppua, suurin osa tutuistani on Facebookissa ja heistä suurin osa ei käytä työssään tietokonetta, eikä paljoa vapaa-ajallakaan.
3. Jotkut vanhat ystävät hukataan syystä, suurin osa vaan häviää. Näistä hukatuista parhaat löytyvät uudestaan Facebookin kautta. Poikkeukset eivät muuta asiaa.
4. Ihmiset oppivat kyllä poistamaan ei-toivotut tilapäivitykset pois näkyvistä, kuten minäkin teen jos jonkun nipin napin -tutun päivitykset rupeavat jatkuvasti hyppimään silmille. Myös omien tilapäivitysten näkyminen voidaan helposti estää tietyille ihmisille omista yksityisyysasetuksista. Kyllä käyttäjät tämänkin vielä oppivat.
5. Listojen täyttäminen ei tyhjennä sanaista arkkua, ei lukeminenkaan ole lopettanut lukemista.

Puuuuppuuaa, soontaaa!!!

Minä pidän Facebookin kautta yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin, joihin en ole yhteyksissä puhelimitse. Se on korvannut useiden ihmisten kohdalla jo sähköpostinkin, sillä ne joilla on useampia sähköposteja, lukevat kyllä Facebookista tulleet ilmoitukset. Facebook on minulle sosiaalinen ja interaktiivinen kontaktiluettelo, enkä tiedä sellaiselle kilpailevaa järjestelmää, josta vielä löytäisin ystävänikin.

Isoin kysymysmerkki onkin siinä, että miten Facebookin taloudellisen kannattavuuden tulevaisuudessa käy ja miten se vaikuttaa palvelun jatkokehitykseen.

Loippari-nimi vakiinnuttanut paikkansa

Statistiikkoja katsellessa on ollut mielenkiintoista seurata Loippari-sanan nousua hakutuloksissa. Nyt se on kolmen viikon ajan ollut jo toiseksi suosituin hakusana, jolla tähän blogiin saavutaan.

En voi sanoa valinneeni Loippari-nimeä tarkoituksella vaan otin sen käyttöön, koska en keksinyt mitään nimeä. Niille jotka eivät sitä vielä tiedä, Loippari on Loimijoen lempinimi. Myöhemmin nimestä nousi esiin yksi loistava piirre, jota en valintahetkellä tullut ajatelleeksi.

Koska Loippari-sanalla ei ole mitään oikeaa merkitystä, sitä ei juurikaan esiinny internetissä, eikä siihen kohdistunut hakuja. Kun otin osoitteen käyttöön niin se nousi juuri sen vuoksi heti kärkeen tuloksissa. Nyt kun sitä haetaan niin haut siis liittyvät lähes 100%:sti blogiini.

Toisaalta suositun sanan avulla nimeäminen tuo ylimääräisiä kävijöitä, mutta sellainen ei välttämättä jää mieleen ja hukkuu muiden sekaan kilpailussa. Saisin siis enemmän kävijöitä muulla nimellä, mutta silloin olisin vain yksi nimen muunnosta käyttävistä. Nyt kun käytän keksittyä nimeä niin blogini on muodostunut internetissä tuon sanan pääasialliseksi vastineeksi.

Myöskin jos sanan esiintyminen yleistyy esimerkiksi krapulaa loiventavana napsuna eli Loipparina niin minun ei juurikaan tarvitse pelätä tulevaa kilpailua vaan sen myötä kasvava hakuliikenne valuu minulle.

Näkökantoja on puolesta ja vastaan, mutta itse olen tyytyväinen nimeen ja mielestäni sen rento olemus sopii tälle blogille kuin naula päähän.

Olet mitä omistat

Omaisuus on osa identiteettiä, joten pyörähdä ympäri ja katso identiteettiäsi. Näyttääkö omaisuutesi siltä, että se kuvaa identiteettiäsi vai siltä, että identiteetti on vähän hakusessa.

Katselemalla ihmisten omaisuutta voi päätellä paljon kyseisistä henkilöistä, etenkin turhamaisuus on piirre, joka näkyy helposti ihmisen ympärilleen keräämistä tavaroista. Antimaterialisti, käytännön ihminen, mainosten ja lehtijuttujen kautta identiteettiään rakentava hapuilija, luonnonläheinen, urheilullinen, se kaikki näkyy ihmisen kodista. Tarkennuksena vielä, että omaisuudella tarkoitan kokonaisuutta mukaanlukien niin kiinteä kuin irtainkin omaisuus, sekä kotieläimet.

Mieti sitä kun seuraavan kerran istut sohvallasi ja katselet kotiasi, näet siinä itsesi.

Edit: mieti myös mitä identiteetillesi tapahtuisi jos menettäisit kaiken vaikka ensi yönä. Niin että huomenna sinulla ei olisi mitä pukea päälle, ei paikkaa minne mennä. Se on monen kohtalo joka vuosi.

Rahanpesuohje rikollisille

Tässä takuuvarma resepti, jolla rahaa voidaan pestä lähes miten paljon tahansa.

Tarvitaan vain yksi puolue ja paljon yhdistyksiä (joita Suomessa riittää). Puolueiden lähiyhdistysten ei tarvitse antaa vaalirahaselvitystä, joten huume-, kiristys-, ryöstö- ja muut rahat kannattaa siirtää niiden kautta puolueelle.

Huvittavaa että tämä korruptiovapaa lintukoto -kupla viimeinkin puhkesi. Poliittinen johto käyttää tolkuttoman määrän aikaa järjestelläkseen omaan käyttöön rahoja, jotka ei kestä päivänvaloa.

Jos lähiyhdistysten pitäisi antaa selvitys niin mitenköhän kävisi. Onko sitä paskaa paljonkin lisää siellä Arkadianmäen sikolätissä?

Kenen muun mielestä osa meidän poliittisesta johdosta on rikollisia?

Tilaus: lehtien rehellisyysarvostelu www-palvelu

Mikä lehti puhuu eniten paskaa ja kannattaa jättää ostamatta jos ei halua itse leimautua paskanpuhujaksi? Tämä on hyvä kysymys ja siihen voitaisiin tulevaisuudessa antaa vastaus ja vastauksen järjestäjä saisi itselleen suositun web-palvelun.

Statistiikkojen ja paikasta toiseen ohjailleiden kommentointiketjujen aikaansaaman sattuman johdosta päädyin lukemaan Anssi Kelan kirjoitusta siitä miten juorulehdet tekivät hänestä skandaaleita keksimällä juoruja.

"Kuorma-auton kyljestä oli kuvankäsittelyohjelmassa pyyhitty pois teksti ”A´la Carte -keittiöt” ja otsikko kirkui: ”MUUTTOAUTOT PIHASSA!” Siltähän se tosiaan nyt näytti."
Lainaus tekstistä: Kumpi on vapaampi: sana vai yksilö?

Kyllähän kaikki sen tietää, että kusenvärinen lehdistö, joka myös keltaisena lehdistönä tunnetaan, metsästää juoruja ja skandaaleja kaikin keinoin. Silti tuo yllätti. Kyllä sen tietää, että asioita jätetään kertomatta, jotta asia kuulostaisi joltain muulta mitä se on. Mutta tuohan on yhtä totta kuin jos otan kuvan kotipihastani ja copy-pastetan siihen avaruussukkulan ja väitän sitten, että sellainen laskeutui pihalleni.

Jos joku oikeasti jaksaisi nähdä vaivaa sellaisen palvelun rakentamiseksi, jonne voi lähettää virheellisen uutisen ja oikaisun siihen niin siitä voisi tulla hitti. Nämä oikaisut pitäisi tietenkin olla edes jossain määrin tarkistettuja, ettei palvelu vajoaisi keltaisen lehdistön tasolle.

Mikä tämän palvelun tehtävä olisi?
Sen tehtävä ei olisi oikaista virheellisiä uutisia. Sen tehtävä olisi pitää top 5 listaa epäluotettavimmista lehdistä. Ennen pitkää tuollaisen maineen leviäminen näkyisi hurjasti levikissä ja pakottaisi jopa kusilehtiä, ei niinkään pysymään totuudessa, mutta lopettaa suoranaisen valehtelun.

Joku fiksu kaveri voisi tehdä tällä muhkeasti mainostuloja itselleen näyttämällä mainoksia kyseisessä palvelussa, vink vink ;-)

Rikollista rangaistaan työlläsi

Miltä sinusta tuntuisi jos rikollisia rangaistaisiin pakottamalla heidät tekemään sinun työtäsi?



Tänäpänäsesä vorsan kortisa (tämänpäiväisessä Forssan Lehdessä) oli tällainen sarjakuva ja siinä on aika hyvä kysymys, jota en ainakaan minä ole ikinä tullut miettineeksi.

Teet jotain työtä ammatiksesi ja olet hankkinut sitä varten ehkä jopa koulutuksenkin aikoinaan ja vieläpä pidät työstäsi ja ajattelet olevasi sen kautta jossain määrin arvostettu. Sitten jos jonkinlaisia tyyppejä, murtomiehiä, varkaita, huumerikollisia ja ties mitä muita, rangaistaan laittamalla heidät tekemään muutama tunti viikossa sinun työtäsi. Eikö se ole selvä viesti; sinä olet pohjasakkaa! Työsi on niin perseestä, että jo 30%:n osa-aikaisuutta pidetään vaihtoehtona vankilalle. Sinä olet hylkiö ja täysin hanurista. Minä säälin rikollisia kun heidät pakotetaan tekemään sinun työtäsi vaikka kuka tahansa järkevä ihminen menisi mieluummin vankilaan.

Tuo edellinen kappale oli silkkaa huumoria, joten ei kannata ottaa itseensä. Mutta se ei muuta sitä asiaa, etteikö tuo olisi hyvä kysymys. Miten se vaikuttaa oman ammatin arvostukseen jos sitä käytetään rangaistuksena rikollisille?



Lopuksi vielä naapuripöydän terveiset Status goes fest -juhlilta Forssasta. Tämä ympäri Suomea tuttu tervehdys tunnetaan nimellä rekkamiehen hymy.

Sosiaalinen media ja musiikin tekijänoikeudet

Voitko jakaa suosikkikappaleesi Facebookissa tai muussa sosiaalisessa mediassa? Ilta-Sanomissa oli kirjoitus miten Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Junger oli joutunut korjailemaan jälkiään kun hän oli laittanut YouTubeen vaimolleen tekemän rakkausvideon (varmaankin kotipornoa?), jossa oli käytetty Power of lowe -kappaletta ilman lupaa. Junger on sittemmin korjaillut videoitaan ja vaihtanut biisejä sellaisiin, joihin hänellä on käyttöoikeus. Hän esittää kuitenkin katsojille toiveen maailman muuttamisesta sellaiseksi, jossa tekijänoikeuksin suojattua materiaalia voitaisiin käyttää laillisesti sosiaalisessa mediassa.

Miksi tuo Mikael Jungerin toive on niin merkityksellinen, että siitä pitäisi oikeasti nostaa keskustelua? Aivan siitä yksinkertaisesta syystä, että jos Yleisradion toimitusjohtajalla on vaikeuksia hallita tekijänoikeuksia tällaisissa asioissa, miten sitä voitaisiin edellyttää tavalliselta käyttäjältä, jolla on jo täysi työ välttää virheklikkauksia Facebookissa? Ei jumalauta mitenkään! Tavallisen sukankuluttajan käsitys tekijänoikeudesta on sellainen, että hän ymmärtää, että ei saa jakaa internetissä hillittömästi musiikkia. Olen useamman ihmisen kanssa väitellyt asiasta kun he kertovat imuroivansa musiikkia netistä, mutta eivät suostu uskomaan, että samalla heidän tiedostojenjako-ohjelmansa jakaa sitä hillittömästi ympäri maailmaa. Nyt olisi oikeasti aika selkiyttää peliä ja tehdä ne tärkeimmät asiat selvemmäksi ja antaa vähän toisesta päästä löysää.

Eikö hyökkäys tiedostojenjakoa vastaan onnistuisi paremmin jos voitaisiin jakaa ne Essolta ostetut lempibiisit kavereiden kesken sosiaalisessa mediassa? Jos vastaatte, että ei saa jakaa niin miettikää näitä kahta sanaa: sosiaalinen markkinointi. Miettikää ihan oikeasti. Asia millä tekijänoikeuksien vaalijoita tultaisiin vastaan, olisi se, että esimerkiksi Facebookiin jaettu musiikki saisi näkyä vain jakajan ystäville, ei kaikille. Näin tämä vastaisi yksityisjuhlissa / kotibileissä soitettua musiikkia. Valitettavasti Facebookin idea on tuottaa mahdollisimman paljon sisältöä mahdollisimman monelle, eikä heidän mainosrahoitteisuutensa ole oikein ottanut tuulta siipien alle, joten he tuskin tulevat asiassa vastaan ilman oikeuden päätöstä.

Se mitä koitan sanoa, tekijänoikeuksia ollaan tuputettu ihmisille liikaa ja he ovat menettäneet mielenkiintonsa asiaan. He eivät enää jaksa miettiä missä menee raja ja ovat jakautuneet kahteen leiriin, säntillisesti tekijänoikeuksia noudattaviin ja niihin, jotka viis veisaavat. Nyt olisi aika miettiä sellaista kultaista keskitietä, joka jättäisi pienelle ihmiselle liikkumisvaraa, mutta joka samalla korostaisi laillisen musiikin merkitystä. Yksi keino lataamisen vähentämiseksi mielestäni olisi hinta. Väitän että uutuuslevyjen hinnan tiputtaminen toisi rahan takaisin lisääntyneenä myyntinä. Minä olen ostanut viimeisen viiden vuoden aikana varmaan kaksi CD-levyä, jotka ovat maksaneet yli kymmenen euroa. Jos aikuisen työssäkäyvän (yrittäjän) tuloilla kipurajaksi on muodostunut kymmenen euroa, missä kuvittelette kipurajan olevan opiskelijalla, jolla voi olla alle sata euroa kuukaudessa käytettäväksi itseensä? Se ei taatusti ole ainakaan korkeampi kuin minulla!

Laiton lataaminen on seuraus, ei syy! Ihmiset rupesivat lataamaan musiikkia laittomasti, sillä heillä ei ollut enää varaa ostaa sitä. Syynä ei ollut pelkästään levyhintojen nousu vaan yhteiskunnan muutos. Ei meillä ollut 80-luvulla kännykkälaskuja, jätemaksuja, eikä montaa muutakaan maksua. Eläminen on nykyään niin kallista, että musiikintekijöiden varsinaisella kohderyhmällä, nuorilla, ei ole enää varaa käyttää musiikkiin samanlaista osaa tuloistaan kuin ennen.

Jos tekijänoikeus kiinnostaa sinua, kannattaa tutustua Jukka Korpelan erinomaisten kotisivujen tekijänoikeus -osioon:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/

Edit: lue myös musiikkimyynnin nykytilaa ja tulevaisuutta käsittelevä kirjoitus Anssi Kelan blogista.

Tekstin ja kuvan sanoja auki:

• Mikrobloggaus = Twitter on mikroblogi, jonne voi lähettää lyhyitä, noin puolentoista sadan merkin mittaisia tekstejä. Facebook on osittain mikroblogi tilapäivityksiensä suhteen. Joten jos päivität usein statustasi Facebookissa, olet mikrobloggaaja.
• Widgetit = pieniä, erilaisiin palveluihin asennettavia lisäosia. Sellainen on esimerkiksi iGoogle-etusivulle lisättävät uutis- ja ohjelma-lisäosat tai tämän blogin reunoissa olevat elementit.
  

Miten valita vaikuttava auto halvalla

Valitse auto, jolla teet vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen, työnantajaan, ystäviin ja kaikkiin muihinkin. Et tarvitse tähän miljoonan euron affi-tuloja* vaan voit tehdä tämän kustannustehokkaasti normaalin levyseppahitsaajan palkalla. Mitenkä? No melko helposti jos käytetään vähän sitä kuuluisaa maalaisjärkeä**.

Autoa ostaessa ajatellaan yleensä vain omia mielihaluja, jolloin saadaan auto, joka miellyttää itseä. Jos kuitenkin halutaan ottaa muut huomioon, on auton ostoa ajateltava rationaalisesti.

Noudata tätä reseptiä:

• Älä ikinä osta uutta autoa, se on tarkoitettu niille, joilla on rahaa poltettavaksi. 25.000 euron autosta lähtee 2.500 - 5.000 euroa hinnasta kun ajat sen ulos liikkeestä. Osta sen sijaan 20.000 - 100.000 kilometriä ajettu auto. Muista myös, että kun ostat halvemman, voit vaihtaa useammin.
  
• Päätä mitä tarvitset. Ota kynä ja paperia ja laita ylös, millä asioilla on oikeasti merkitystä sinulle ja mitkä ovat joutavia mielihaluja. 6 sylinteriä on rehvastelua, mutta ilmastointi tuo mukavuutta kyydissä olijoille. Jos sinulla ei ole lapsia tai koiraa, et tarvitse farmariautoa.
• Katsele ympärillesi. Katso ilmoituksia lehdistä ja nettiauto.com:sta ja selvitä missä hinnoissa sinun kriteerisi täyttävät autot maksavat.
• Mieti millaisen kuvan haluat antaa autollasi. Mattamusta ja lommoinen auto tekee vaikutuksen vain muusikkojen ja kriminaalien lähipiirissä, sekä ns. lauluautoina.
• Moottorin teho ja koko on verrannollinen tarpeeseen. Paljonko sinulla on yleensä kuormaa autossasi. Miten paljon olet tien päällä. Jos ajat 50.000 vuodessa niin 1.3 litrainen on turhan pieni ja tehoton ja jäät kaipaamaan voimaa ainakin ohitustilanteissa. Pelkässä kaupunkiajossa se sen sijaan voi riittää.
• Bensa vai diesel. Itse käytän rajapyykkinä 20.000 kilometriä ja jos tuo matka vuodessa ylittyy niin auton pitää olla diesel. Voit laskea tämän kun tiedät millainen auto olisi valintasi ja vertailet bensa- ja diesel-mallien kulutuslukemia. Silloin löydät todellisen kilometrirajan kannattavuudelle.
• Auton ulkonäkö. Mikäli olet ns. automies, ota joku nainen makutuomariksi. Autoharrastajat yleensä pitävät erikoisuuksista, jotka saattavat leimata kuljettajan lisäksi myös kyydissä olijat tietynlaisella mielikuvalla. Autohistoria on täynnä näitä leimaavia autoja, niistä ehkä parhaana esimerkkinä toimii Lada. Mikäli haluat että auto miellyttää naista, sen pitää olla kaunis, linjakas ja yleisesti suosittu tai haluttu, ei Lada. Toki Ladatkin miellyttää joitain naisia, mutta he ovat vähän Ladoja itsekin.
• Auton väri. Voimakkaat värit herättävät voimakkaita tunteita. Punainen on turvallisin väri, sillä se erottuu parhaiten liikenteessä. Turvallisuuden lisäksi punainen on agressiivinen väri, joka sopii hyvin urheilulliseen autoon. Mikäli haluat luoda mielikuvaa vakavaraisuudesta tehdäksesi vaikutuksen soidin- tai työllistymistarkoituksessa, hopea ja kulta ovat arvokkaita värejä. Ns. kivat värit, kuten kirkkaan vihreä tai violetti sopivat paremmin naisille ja sellaisia muistuttaville miehille. Musta on hyvä jos haluaa korostaa maskuliinisuuttaan. Ota mieluummin turhan neutraali kuin turhan häiritsevä väri.
  

Pidä mielessä tämä: Jos luovut GTI-merkistä auton perseessä, autosi muuttuu muutaman vuoden uudemmaksi. Mitä useammasta status-symbolista luovut auton kanssa, sen uudempi ja vähemmän ajettu on autosi. Huomaat tämän helposti kun vertailet hintoja. Jos jollain on hieno 20.000 euron auto kaikilla mahdollisilla herkuilla, voit saada 10.000 eurolla auton, joka näyttää useimmille kalliimmalta kuin tuo kallis auto.

Tekstin sanoja auki:
*affi-tulot. Affi = affiliate, affiliate markkinointi eli kumppanuusmarkkinointi, jollaista on esimerkiksi palkkion saaminen muiden mainosten näyttämisestä web-sivuilla tai vaikkapa komissio sellaisen kautta järjestyneestä ostotapahtumasta.

**maalaisjärki = tarkoittaa useimmiten sitä, että ollaan pirun varovaisia ja helvetin nuukia.

Tv-mainostaja - muista YouTube

Ne joilla on varaa televisiomainontaan, eivät taida välittää siitä miten heidän rahojaan käytetään. Vai miten selitätte sen, että kun näkee jonkun hauskalta vaikuttavan mainoksen televisiossa ja haluaa katsoa sen uudestaan netistä, huomaakin sen olevan mahdotonta.

Televisio-mainostaja. Jos käytät kymppitonneja televisio-näkyvyyteen, miksi et laita sitä mainosta ilmaiseen YouTubeen ja vaikka sieltä saatavalla embed-koodilla* vielä omille kotisivuillesi. Se tuo lisäkuluja vain sen verran kun video tungetaan verkkoon. Siihen ei saa kännissäkään kulumaan tuntia, joten jos kuluiksi lasketaan satanen niin se sisältää juomat.



Jos mainos on hyvä, se leviää kulovalkean tavoin netissä, ilmaiseksi, pro bono**.

Jos minä olisin jonkin hyödykkeen tuottaja, jota mainostettaisiin televisiossa, laittaisin kaiken mahdollisen video- ja äänimateriaalin nettiin. Myös palaset ja poistetut osuudet, jolloin niitäkin voisi käyttää vaikka kouluissa ja kotona tapahtuvassa videonkäsittelyn harjoittelussa.

Kauanko siinä vielä kestää, ennen kuin ihmiset oikeasti ymmärtävät, että heillä on internet käytössä ja että sinne mennään aina kun halutaan tietää jostakin asiasta enemmän.

Esimerkiksi JYSK-huonekaluliike. Heidän koteihinsa jakama mainos käskee katsomaan tarkemmat paikkakuntakohtaiset aukioloajat internetistä. Ainakin Forssan kohdalla aukioloajat ovat seuraavat:
Ma-pe 10-18
La 09-15
Tuon takia jätin viime sunnuntaina käymättä siellä. Myöhemmin kuulin, että he ovat heinä- elokuun auki myös sunnuntaisin. Nuijat! Harmittaa kun harmittelin liikkeen kiinnioloa kotona ja se olisikin ollut auki.

Tekstin sanoja auki:
* embed tarkoittaa yleensä jonkin elementin sisällyttämistä web-sivun sisään. Yleensä tämä tehdään iFrame-tekniikalla, jossa määritellään "ikkuna", jonka sisällä näytetään toisen sivun sisältöä.

** pro bono "yleisen hyvän vuoksi, hyväntekeväisyydestä ¶ Ilmaisua käytetään varsinkin oikeudellisesta avusta, jota annetaan ilman palkkiota." lähde: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatp.html

Perunasalaatin ja nakkien perinne

Mistä on tullut perinne tarjota perunasalaattia ja nakkeja uutena vuotena? Tämä kysymys voitti äänestyksen kun kyselin, mistä ihmiset haluaisivat minun kirjoittavan. Ilmeisesti tämä aihe valittiin sen vuoksi, että sen oletettiin olevan toivottoman vaikea. Ainakin aiheen toivoja sanoi etsineensä tietoa tuloksetta.

Wikit ja googlet olen läpikäynyt mutta ainoa selitys näyttää olevan, koska ne ovat perinteitä.

Vastaus ei ole niin ihmeellinen kuin voisi kuvitella. Tietoa on runsaasti tarjolla, ongelma on vain se, että tieto on palasina, eikä sitä osata yhdistellä.

Netistä löytyy viittauksia siitä, että perunasalaattia on tehty Turun seudulla jo 1700-luvulla (Suomalaisen ruokaperinteen keittokirja?). Mutta nakkeja ei silloin ollut. Wikipediastakin kyllä löytyy tieto, että makkaramestarit toivat nakkienvalmistuksen taidon Suomeen Saksasta 1800-luvun lopulla ja että se oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ennemminkin juhla- kuin arkiruokaa.

Siinä on tarvittavat tiedot, sitten vain yhdistellään niitä. 1900-luvun alussa ei ollut jääkaappeja, ei kylmäkuljetuksia etelästä, eikä tarjolla ollut siis tuoresalaattia tai vastaavia. Mutta meillä oli maakellarit! Ja maakellareissa juureksia! Eli perunoita, punajuuria ja muuta vastaavaa. Nakit olivat juhlaruokaa ja niiden kanssa oli luonnollista tarjota perunasalaattia, joka muutenkin oli jo sunnuntaipöydän antimia ja saatavilla myös talvella.

Etenemissuunta oli tietenkin paremmista kodeista työläisiin. Aluksi nakkeja on valmistettu vähämmän ja ne ovat löytäneet tiensä ulkomailta tuotuna herkkuna ensin paremman väen pöytiin. Mitä enemmän niitä oli saatavilla ja mitä halvempaan hintaan, sitä enemmän myös tavalliset ihmiset ovat niitä halunneet pöytiinsä. Juhlavuutta kun korostetaan sillä, että tehdään samaa mitä paremmat ja varakkaammatkin ihmiset tekevät.

Nakkien ja perunasalaatin uudenvuoden perinne on siis saanut alkunsa siitä, että nakki on 1900-luvun alussa ollut juhlaruokaa ja perunasalaatti on ollut oiva lisuke, jota on ollut mahdollista valmistaa myös talvella.

Ei sen kummempaa. Opetelkaahan nyt käyttämään sitä Googlea ja miettimään niitä asioita mitä löydätte ;-)

Kirjoitusaiheiden tulokset

Tuossa taannoin kyselin, mistä porukat haluaisivat lukea kirjoituksen ja sitten aiheista äänestettiin. Tässä on nyt äänestyksen parhaimmisto:

1. Perinteet, 47 pistettä.

perinteet!
Nuo joka ikisen juhlan perinteet. Eniten ohimoa tykyttää perunasalaatti ja nakit (mm. uutena vuonna ja vappuna). Mistä on moinen perinne saanut alkunsa? Wikit ja googlet olen läpikäynyt mutta ainoa selitys näyttää olevan, koska ne ovat perinteitä. Säätyläiskotien kautta nämä varmaan ovat levinneet mutta miksi perunasalaatti ja nakit...
onko perinne jotain sellaista mitä joku on joskus tehnyt ja sitä on joku toinen matkinut eikä kukaan loppujen lopuksi tiedä miksi tätäkin tehdään. Sopulijengi, you know.

2. Juuston muutos monikäyttömetaforaksi, 42 pistettä.

Kirjoita juuston muutoksesta leivänpäällisestä yleiseksi monikäyttö-metaforaksi.

3. Ilmastonmuutos, 38 pistettä.

Kirjoita siitä, miksi ilmastonmuutoshypetyksessä ei oteta tai haluta ottaa huomioon nykyistä kertakäyttökulttuuria lähes kaikessa teollisessa tuotannossa. Miksi tehtaita ei pakoteta tai kannusteta tekemään tuotteita, jotka kestävät ns. isältä pojalle tai mummilta tyttärentyttärelle.

4. Juha Söderholm presidentiksi, 35 pistettä.

Syitä miksi Juha Söderholm pitäisi valita tasavallan presidentiksi.

5. Kulttuurituottajan työpäivä, 33 pistettä.

Hmmm... kokeilepa kirjoittaa kuvaus tyypillisestä kulttuurituottajan työpäivästä! (ei ollu ihan helpo kysymys tuolla pääsykokeissa, vaikka siltä voi äkkiseltään kuulostaakin) :)

Siinä viiden kärki. Lupasin kirjoittaa voittajasta, mutta voipi olla että tulee paristakin. Tai sitten vedän koko nipun tehosekoittimeen ja kirjoitan kaikesta yhden kirjoituksen. Jahka nyt tulee se inspiraatio. Siihen voi mennä seitsemän minuuttia tai pari kuukautta.

Kloonaamisen filosofiaa

Saako ihmisen kloonata ja jos ei niin miksi ei? Eläimiä ollaan jo kloonattu ja ihmisen kloonaamista on tutkittu niin paljon, että se onnistuisi jos joku vaan uskaltaisi olla ensimmäinen. No miksi ei uskaltaisi, mitä pahaa siinä olisi?

Menköön tämä kirjoitus sarjaan; mietittävää kesälomalaisille, joten ei kannata lukea vakavilla mielin.

Aloitin illalla lukemaan kirjaa kloonattu ihminen, joka näin 35 sivun jälkeen vaikuttaisi olevan noin 27 sentin syvyydeltä perseestä, sillä se on kirjoitettu kristinuskon näkökulmasta hyökkäykseksi kloonausta vastaan. Se kuitenkin havahdutti muutamia hyviä näkökantoja esiin.

Ihmisen kloonaamisen vastustaminen on suosittua, sillä uskonto on suosittua. Sivuhuomautuksena: tiesittekö että taipumista uskovaisuuteen pidetään periytyvänä geneettisenä ominaisuutena? Kuitenkin, suurin osa ihmisistä on uskossa ja heille kloonaaminen on elämän luomista, joka kuuluu korkeammille voimille. Ja ei, en tarkoita Starship Enterprisen komentosiltaa.

Uskovaisten ongelmat kloonaamisessa ovat pääpiirteittäin nämä:
1. Saako ihminen leikkiä Jumalaa? Tämä kysymys selättyy ajan kanssa, sillä tätä argumenttia on käytetty koko lääketieteen historian ajan ja jos se pitäisi, mitään nykyaikaisia leikkausoperaatioita ei saisi suorittaa, sillä ne olisivat puuttumista Jumalan suureen suunnitelmaan. Naisten pitäisi siis antaa yhä kuolla lapsivuoteelle jne.
2. Onko kloonatulla sielu? Tiedeväki ei koe tätä argumenttina, sillä heille sielu on yhtä kuin näkymättömät villasukat. Mutta uskovaisille sielu on tärkeä osa uskontoa, eivätkä he ymmärrä, voiko ihmisen teknologian avulla luomalla elämällä olla sielu? Ja jos kyse on täydellisestä kloonista niin kloonautuuko myös sielu? Jos kloonatulla ihmisellä ei ole sielua niin voiko sellaisen ampumista edes ajatella murhana vai onko kyse pikemminkin vahingonteosta tekijänsä omaisuutta kohtaan?

Edellä olevat argumentit ovat huuhaata, mutta asiasta kannattaa olla huolissaan, sillä jos teknologia yleistyy niin maat kuten Pohjois-Korea saattavat aloittaa ihmisrodun jalostamisen. Fyysikko Stephen Hawking on sanonut, että ihmisen tarvitsee aloittaa itsensä jalostaminen seuraavan 400 vuoden sisällä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kehityksen tahti on niin kova, että ihmisen rajoittunut äly muodostuu esteeksi kehityksen jatkumiselle. Nyt kun katsoo kehitystä ja sen nopeutta esimerkiksi nanoteknologian suhteen niin voi vain kysyä, että pelkäsikö tuo Commodore 64:n kautta puhuva Hawking suututtavansa ihmiset ja sanoi sen takia 400 vuotta, eikä 100 vuotta?

Lopuksi vielä yksi asia kloonaamisesta. Jos sinulta otetaan solu, josta kloonataan identtinen kopio sinusta ja saisit kloonisi kasvatettavaksi niin kumpi olisit, isä tai äiti vai ikäsi verran vanhempi sisarus? Vastaus on: sisarus. Miksikö? Ihan vain sen takia, että se tekisi asiasta psykologisesti hieman helpompaa kun katselet identtisen kopiosi kasvavan. Siinä voi nimittäin lähteä järki :-)

Psykologiaa: miten saat toisen sanomaan kyllä

Haluatko tietää miten saat toisen tekemään asioita puolestasi tai vaikkapa lainaamaan sinulle rahaa? Siihen on kaksi tapaa, joko pyytää liian vähän tai sitten pyytää reilusti liikaa.

Ensimmäinen tapa perustuu siihen, että toinen tekee sitoumuksen sanomalla kyllä ensin johonkin vähäpätöiseen asiaan. Sen jälkeen ihmisen on vaikea sanoa ei seuraavaan asiaan. Tämä on niin sanottu jalka oven väliin taktiikka.

Esimerkki: Näen kahvilassa tuttavan ja minun pitäisi saada 50 euroa lainaksi, mutta epäilen, että hän ei lainaisi. Kysyn voisiko tuttava lainata 2 euroa kahviin kun rahapussini on tyttöystävälläni ja olen ilman rahaa liikenteessä. Sitten juodaan kahvia ja rupatellaan mukavia hetki. Sitten kysyn, että onnistuisiko 50 euron laina kun omat rahat kerran jäivät tyttöystävän haltuun. Sanon laittavani sen seuraavana päivänä hänen tililleen. Jos toisella on varaa, hän mitä todennäköisemmin sanoo kyllä kun hän tehnyt sen jo pienemmän rahasumman kanssa.

Toinen tapa perustuu vastavuoroisuuteen. Siinä pyydetään ensin kohtuutonta palvelusta, johon saadaan kielteinen vastaus. Sitten tullaan reilusti vastaan, jolloin toisellekin tulee tarve tulla asiassa vastaan.

Esimerkki: Kerron tuttavalleni löytäneeni unelmieni harrastemoottoripyörän netistä ja pelkään sen menevän käsistä kun saan rahat kasaan vasta kahden viikon päästä. Kysyn jos hän pystyisi tekemään minulle 8 000 euron lainan kahdeksi viikoksi. Tietysti hän kieltäytyy. Sen jälkeen pohdin ääneen, että myyjä kyllä suostuisi varausmaksuun, mutta siitä puuttuu satanen ja kysyn jos hän voisi lainata tämän satasen. Ihmisellä on tarve tulla vastaan, joten on melko todennäköistä, että satanen järjestyy.

Toki tuollainen esimerkkien tapainen valehtelu saattaa maksaa ystävyyden, joten kannattaa jättää turhat tarinat pois ja kysyä vain suoraan. Paremmin nämä niksit toimivat tapauksissa, joissa ei tarvitse käyttää rahaa, sillä raha nostattaa aina ylimääräistä varovaisuutta pintaan.

Siksi toimivammat esimerkit äskeisiin voisivat olla esimerkiksi tällaiset:

Esimerkki 1. Pystyisitkö poikkeamaan huomenna meillä? Olen tekemässä huomenna terassia, mutta en saa yksin nostettua sirkelipöytää peräkärryiltä pois ja tarvitsisin hieman nostoapua.
Kun sirkelipöytä on nostettu alas niin voi kysyä jos toisella olisi hetki aikaa auttaa puiden katkomisessa, sillä se helpottaisi suunnattomasti työtä. Todennäköinen vastaus on kyllä.

Esimerkki 2. Olen tekemässä terassia ja tarvitsisin siihen talkookaverin muutamaksi päiväksi, pääsisitkö tulemaan? Vastaukseksi tulee mutinaa: kun on kaikenlaista omaa menoa. Sitten tullaan vastaan ja kysytään, että jos edes muutamaksi tunniksi, että saadaan homma alkuun. Siitä olisi suunnaton apu ja blaa blaa. Todennäköinen vastaus on kyllä.

Blogiesittely: Ossi

Kansalaisia tyrannisoivista tekijänoikeusjärjestöistä löytyi niin hyvä kirjoitus Ossin blogista, että suosittelen lukemaan (linkki). Lisään samalla blogin tuohon navigaation rulettiin.

Vaikka Ossi Mäntylahden onkin osa tietokone-lehteä, sen tarjonta vaikuttaa melko sekalaiselta. Sieltä voi kuitenkin joskus tehdä hyviä poimintoja.

Blogi löytyy osoitteesta: http://blogit.tietokone.fi/ossi/

Edit: tuossa kommenteissa tulee niin hyviä korjauksia asiaan, että kannattaa lukea myös ne, sekä Koivulahden blogista kirjoitus:
TERMINOLOGIAA II: Levy-yhtiö, Kustantaja, Julkaisija, Tuottaja, Jakelija...
(lue myös kirjoituksen kommentit)

Statistiikkaa - vierailut kaupungeista

Pistin järjestykseen miten eri kaupungeista vieraillaan tässä blogissa. Tulos ei yllätä, kaupungit menee suunnilleen suuruusjärjestyksessä ja outoja ilmiöitä tulee vasta häntäpäässä.

Ensimmäiset kymmenen ovat:

1. Helsinki
2. Tampere
3. Turku
4. Oulu
5. Jyvaskyla
6. Vantaa
7. Lahti
8. Kuopio
9. Joensuu
10. Kauniainen

Numero kymmenen yllätti minut. Onko tuo parempien ihmisten, rikkaiden valkoihoisten asuinalue niin suuri, että se yltää kärkikymmenikköön? Vai onko siellä vaan kaikki niin rikkaita, että heillä on aikaa notkua kaiken maailman kökkö-blogeissa kun muut ovat töissä (ei tarvitse vastata).

Mutta loppupäässä löytyy niitä hienouksia, joiden vuoksi innostuin kirjoittamaan tätä. Osa saattaa johtua lomalla tai muista syistä ulkomailla majailevista suomalaisista, osa on jonkun avainsanan perässä tullutta väkeä, jotka pettyvät näkiessään suomenkieltä.

Listalta löytyy Pariisi, Pietari, Malaga, Bangkok, Kööpenhamina, Singapore ja monia muita. Mutta Kinnan ja Koldingin välistä löytyy asiallinen nimi, Knoxville! Jackassin Knoxville on sen verran mainio tyyppi (esimerkiksi elokuvassa M.I.B. se kaksipäinen ääliö), että oli pakko postata. Tosin kyse on Knoxvillen kaupungista, mutta kevyempikin aasinsilta riittää tässä tapauksessa.

Loppukaneettia: Näistä statistiikoista ei nyt ole minulle varsinaista hyötyä kun Blogilla ei ole mitään kohdealuetta, eikä edes mitään kaupallista tarkoitusta (kunnes jonain aamuna heräätte ihmetellen päässänne olevaa metallikypärää, silloin on jo myöhäistä). Mutta näistä voisi kyllä kehittää hauskaa markkinointimateriaalia. Esimerkiksi: Loippari.Com - suositumpi Ljubljanassa kuin Luikonlahdella! Tai: Myös Matosinhos, Nairobi ja Ostermundigen lukee Loipparia. Tai: Loippari.com statistiikka - maailmanhistorian ensimmäinen vertailu, jossa Forssa pärjää Hämeenlinnalle.

Avaruusasiaa lomalaisille

Tässä vähän avaruusasiaa pohdittavaksi kesälomalaisille.

Ei se Aurinkokunta niin suuri ole.
Meidän aurinkokuntamme päättyy Oortin pilveen. Aurinkokunta on siis tämä hyrrä, johon meidän maapallo, kuumme ja Mikin koira Pluto kuuluvat. Oortin pilvi on Forssasta 50 000 tähtitieteellisen yksikön päässä (AU = astronomical unit). Yksi AU on maan keskietäisyys tuosta kesälomalaisten ystävästä, auringoksi kutsumastamme mollukasta eli noin 150 miljoonaa kilometriä. 50 000 AU:ta sitten taas on matka, joka tunnetaan myös nimellä valovuosi. Valovuosi on siis matka jonka valo kulkee vuodessa. Sekunnissahan se viilettää tollasta kolmeasataatuhatta kilometriä, joten matka on siis noin 300 000 km x 60 x 60 x 24 x 365 = aika monta kilometriä. Tässä siis yksi suunta eli Aurinkokunnan säde, tämä voidaan siis kertoa vielä kahdella niin saadaan halkaisija.

Olen yksi maailman nopeimmista ihmisistä.
Maapallo kulkee avaruudessa 30 kilometriä sekunnissa eli 108 000 kilometriä tunnissa ja minä istun kyydissä - olen siis yksi nopeimmista. Maapallon rata on ellipsin muotoinen ja jyrkimmät kurvit osuu talven ja kesän kohdalle, mitä epäilen syyksi, että silloin ei jaksaisi millään nousta sängystä. Aurinkokuntamme sitten taas kaasuttaa 200 kilometriä sekunnissa eli yli 700 000 kilometriä tunnissa, joten pois alta jumalauta, täältä tullaan!

Aikani on vääntynyt.
Yksi kivi, eli Einstein huomasi oikein tarkkaan katsoessaan, että hänen aikansa ei ollut enää suorassa vaan se oli kaareutunut. Aika on suhteellinen käsite vaikka sitä voi olla välillä vaikea selittää työnantajalle. Tämä taas johtuu siitä, että työnantajakoulussa on kaksi eri aikaa, työnantajan ja työntekijän aika ja jälkimmäisessä pystytään vain alkupiste määrittämään. Kuitenkin jos otetaan kaksi ihan saakelin tarkkaa kelloa, niin tarkkaa, että edes Leijona tai Rolex ei riitä vaan otetaan oikein atomikellot. Laitetaan toinen keittiön pöydälle ja toinen taskuun. Sitten juostaan parkkipaikalle ja hypätään suihkuhävittäjään (tämän vuoksi meillä ei tule suihkusta vettä) ja lennetään sillä 3 kertaa maapallon ympäri noin 2 000 kilometriä tunnissa (eli kokonaisnopeus avaruudessa toisella laidalla 106 ja toisella laidalla 110 tuhatta kilometriä tunnissa). Sitten juostaan taas keittiöön ja kas kummaa, kellot ovat eri ajassa. Tämä johtuu siitä, että mitä enemmän on nopeutta niin sitä hitaammin aika kulkee. Mitä lähemmäksi valon nopeutta mennään niin sitä lähemmäksi ajan paikallaanoloa mennään.

Aika myös vääntyy painovoimasta. Mitä enemmän painovoimaa, sen hitaammin aika kulkee. Tätä on hieman vaikea ymmärtää kun lapsena aika mateli ja nyt kun on vähän enemmän painovoimaa niin tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Kellot kuitenkin hidastuvat suuremman massan äärellä. Jos aika ja avaruus olisi siis skottiruutuista kangasta niin voisimme nähdä miten planeetat ja tähdet tekevät massaansa vastaavan kuopan kankaaseen. Minä ainakin pitäisin skottiruutuisesta avaruudesta.

Palatakseni vielä tuohon nopeuteen. Merkurius menee puolta nopeammin kuin me ja sekös mua ottaa päähän ja sitä voidaan sitten yhdessä parkua kun pikkutunneilla tuijotetaan tuopin pohjaa. Jumankauta että harmittaa!

Edit: kun tuossa kommenteissa tuli vääntöä valoisasta ja pimeästä niin tässä on myös aiheeseen liittyvä kirjoitus: miksi yöllä on pimeää