Artikkeli on muuttanut, seuraa: Jari Parantainen vai Gustav Hägglund?
Osallistu arvontaan
ArvontaMuista osallistua arvontaan. Palkintoina viisi settiä upeita veitsiä, jotka toimitetaan voittajille suoraan Mainoslahjat SunGlobe Oy:stä.
» lue lisää arvonnasta
Jaa muiden kanssaTunnisteet
- adsense (1)
- adwords (1)
- affiliate (1)
- auto ja moottori (19)
- bloggaus (18)
- blogger (6)
- facebook (12)
- filosofia (2)
- google docs (1)
- hakusanamarkkinointi (1)
- ilmastonmuutos (1)
- internet-markkinointi (7)
- kirjoittaminen (12)
- kotisivut (18)
- Mac OS X Server (4)
- markkinointi (46)
- microsoft office (1)
- oindex (1)
- optimointi (45)
- paskanjauhanta (9)
- photoshop (11)
- psykologia (4)
- päivän vimpain (3)
- sekalaisia (53)
- sosiaalinen media (2)
- tekijänoikeus (1)
- televisio (2)
- tietokoneet (12)
- tietoturva (2)
- tradedoubler (1)
- valokuvaus ja kuvankäsittely (25)
- veneet ja vesiskootterit (1)
- viikon kuva (6)
- web-analytiikka (7)
- web-suunnittelu (41)
- wordpress (4)
- yhteiskunta (5)
- youtube (1)
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Uudet kommentit
Muista blogeista
8 kommenttia:
Noo, äänestän kuitenkin Hägglundin tavan puolesta, vaikken kirjaa ole lukenutkaan.
Saimmehan tänään lukea mm. Hesarin kirjoituksesta Herlinistä, joka menestyi kyllä työurallaan, mutta siviilielämä taisi sitten ollakkin vähän vähemmän ruusuista.
Jarillahan toki voi olla yksityiselämä kunnossa. Mutta väitän silti suuremmalle osalle Guruiksikin pyrkivistä terveellisemmäksi elämänmalliksi työden unohtamisen vapaa-ajalla.
Oman ammattillisen arvon kasvattaminen tai tavoitteiden perässä juokseminen menee niin todella helposti kaiken muun yli.
Koska Parantainen on eittämättä erinomainen postaaja, hän taatusti rakentaa blogiinsa tästä osuvan kirjoituksen? Siis miten tuleva guru huolehtii kasvaneesta egonräjähtämisriskistä sekä miten gurukas (tuleva guru) huolehtii elämäntasapainostaan kokonaisuutena?
Missasit nyt ehkä Jarin pointin. Tuskin Jari rohkaisee sen enempää tai vähempää tekemään kotitöitä, vaan palkkaamaan ammattilaisen apua silloin kun sitä tarvitsee – esimerkiksi kun ei osaa kirjoittaa.
@jälkimmäinen anonyymi: En missannut pointtia, vaikka irroitinkin epäasiallisesti kontekstista muiden kuin omaan työhön liittyvien juttujen teon.
Yhtä kökösti Jari toi nuo asiat esille, sillä kuka rakentaa omakotitalon työajalla? Kuka vaihtaa omalla Bilteman hallitunkilla renkaat työajalla? Jari hyökkäsi tuossa asioita vastaan, joita tehdään vapaa-ajalla.
Itse uskon anonyymi 1:n mukaan selkeän eron tekemiseen työn ja vapaa-ajan välille.
Paikallisessa (Forssa) lehdessä oli juuri eräs paikkakunnalla luennoiva teologi kuvannut asiaa osuvasti. Hän sanoi, että nykyään puhutaan työelämästä vaikka sellaista asiaa kuin työelämä ei ole olemassa. Nykyinen tilanne kannustaa ajatukseen, että ollaan työelämässä, josta käydään kotona. Totuus kuitenkin on, että elämä on kotona, josta käydään töissä. Jos tilanne on tuo ensimmäinen niin jälkimmäisen onnistumisesta ei juuri ole toivoa vaan siinä ollaan kovaa vauhtia kasvattamassa itsestään narsistia.
Guruksi tuloon tosiaan vaaditaan riittävä määrä harjoitusta. Jos joku on 30-vuotiaana guru, on hänen ollut pakko harjoitella enemmän mitä normaali työviikko sallii.
Aika monessa ns. guruammatissa työn ja kodin erillään pitäminen voi olla sanottua hankalampi juttu, eikä edes niinkään siksi, että pomo kellottaa ylityötunteja. Asiantuntija-ammateissa kun on aika paljon alaansa intohimoisesti suhtautuvaa väkeä. Olisikin aika outoa pidätellä omaa intohimoaan.
Jos työ on puolestaan välttämätön paha ja rahanlähde, voi oman mielenterveyden vuoksi olla parempi katsella toista alaa, ennen kuin alkaa heittää kymmentä tuhatta tuntia kiinni haluamaansa alaan.
Vaikka Ericssonin ja kumppaneiden tutkimus harjoituksesta onkin erittäin uskottava, liittyy harjaantuneisuuteen myös paneutuneisuus ja intohimo asiaansa kohtaan. Silkalla toistolla kun ei tuoteta kuin robotteja.
Väittäisin siis, että tässä asiassa sekä Hägglund että Parantainen ovat omalla tavallaan oikeassa. Työn ja kodin erillään pitämisen tarkoituksenmukaisuus riippuu omasta suhteesta työhön.
@Lauri: Olet näköjään kuvaillut itsesi ajattelun ammattilaiseksi. Miksei filosofiaa voisikin suomenkielessä nimetä ajatteluksi, jolloin ihmiset voisivat hakeutua opiskelemaan ajattelua. Kuulostaisi mehukkaalta sanoa, että olen viittä vaille valmis ajattelija :-)
Sanoisin kuitenkin, että jos jollain on pakottava tarve tulla guruksi ilman, että pitää työstään riittävästi, kannattaisi punnita elämänarvoja uudestaan. Guruuntuminen ei saisi olla kenelläkään itse tarkoitus. Ne jotka tekevät mitä rakastavat ja omaavat lahjoja siihen, päätyvät kyllä guruksi. Muiden kannattaa opetella pitämään itsestään ja elämästään sellaisena kuin se on. Mitä olen guruista ymmärtänyt niin eivä he ole guruja onnellisuudessa vaan kokevat esimerkiksi epäonnistumisen pelon erittäin ahdistavana. Yksi syy kovaan harjoitteluun voikin olla se, että ei kestä virheitä.
Vaikka olisikin kovaa vauhtia tulossa guruksi niin kannattaa sittenkin miettiä alan vaihtoa jos se guruuntuminen rupeaa uhkaamaan omaa ja lähimmäisten hyvää oloa.
Se Bilteman hallitunkki voi olla avain siihen, että matka guruksi ei pääty ennen aikojaan.
Janne,
Harjaantuneesta ajattelustahan filosofiassa on, tai ainakin tulisi olla, pohjimmiltaan kysymys.
Mitä tulee guruuntumiseen, olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei se voi olla itsetarkoituksellista. Sitä tarkoitin juuri sillä robottiesimerkillä. Mielestäni Ericssonin 10000 tunnin tuloksella on painoarvoa ennen kaikkea siinä, että monet, jotka saattaisivat muuten lannistua yhteisön painostuksesta saavat siitä uskoa ja vauhtia omaan tekemiseensä. Itse katson, ettei kaikkien suinkaan pidä tulla guruksi missään; hyvinvoinnin kannalta huomattavasti tärkeämpää on löytää omaan intressipiiriin sopivaa tekemistä. Toki tekemisen fokusointi ja selkiyttäminen on hyvä asia, mutta kaikkea kohtuudella.
Mielenkiintoinen blogi, muuten!
Kiitos blogia koskevasta kommentista Lauri. Aihepiirit sinkoilevat täällä välillä aika laajasti, kuten omat mielenkiintoni kohteetkin. Mutta tuskinpa tuota tarvitsee filosofille selittää :-)
Guruilussa pohjimmiltaan lienee useimmiten kyse pakonomaisesta kiinnostuksesta johonkin asiaan, eli "Guru" on oikeastaan vain pitkälle kehittynyt harrastaja, joka ylivoimaisen asiantuntemuksensa avulla saavuttaa osaamisessaan mittasuhteet minkä seurauksena hän keikahtaa kuluttajapuolelta tienaajaksi.
Kun oma harrastus alkaa jo olla jos sillä tasolla että se alkaa viedä melkein sen työn verran aikaa ja voimavaroja, niin homma on kaikkein vaikeimmassa jamassa. Siten kun keikahdus on tapahtunut, niin homma taas jo helpottaa kun harrastus onkin sitten jo työ, eikä aikaa mene työhön...
...voin olla väärässäkin, mutta jotenkin näin mä sen näkisin.
Lähetä kommentti